Työelämä tarvitsee uuden oppimista

Työ ei ole katoamassa mihinkään, mutta se on vahvasti muuttamassa muotoaan. Meitä ihmisiä tarvitaan edelleen ajatteluun ja kommunikointiin robottien hoitaessa rutiinit. Mikäli työ nähdään ongelmanratkaisuna se ei lopu meiltä ihmisiltä koskaan. On todettu, että työ jota joku voi tehdä halvemmalla, nopeammin tai enemmän tulee katoamaan tulevaisuudessa. Myös perinteinen  työura ja urapolku tuntuvat olevan mennyttä aikaa.

Työura on  muuttunut  enemmän uraverkostoiksi ja erilaisiksi projekteiksi kuin uraputkeksi. Myös erilaista osaamista arvostetaan nykyisin aiempaa enemmän. Omat taustani ovat tiedemaailmasta ja perustutkimuksesta, josta olen hairahtanut yritysmaailmaan. Aiemmin tätä olisi pidetty outona, nyt sitä pidetään pelkästään vahvuutena ja hyvä näin. Olen saanut ammennettua kaikista edellisistä ammateistani jotain hyvää uuteen. Mielestäni nykytyön standardina voidaan pitää sitä, että yhä useampi meistä vaihtaa tehtäviä, ammattia ja jopa maata. Tämä vaatii aivan uudenlaista asennetta, uuden oppimista ja osaamisen jatkuvaa kehittämistä sekä kykyä luopua vanhoista tekemisen tavoista. Lisäksi tarvitsemme innostusta onnistuaksemme.

Oppia voi vain itse

“Self-education is, I firmly believe, the only kind of education there is.” – Isaac Asimov

Suomen koulutusjärjestelmää on kritisoitu viimeaikoina ja osittain oikeutetusti. Mielestäni mikään koulutus ei sinäänsä valmista tulevaan työhön.  Ainoa menestyksen resepti on jatkuva oppiminen. Omasta kehityksestään ja oppimisestaan puolestaan kukaan muu ei voi ottaa vastuuta kuin itse. Se, että me suomalaiset tulemme menestymään myös tulevaisuudessa vaatii uutta oppimista kaikilta työssäkäyviltä. Se tarkoittaa yli 2 miljoonaa suomalaista. Se tarkoittaa myös sinua ja minua.

Uudet tekemisen tavat sekä varsinkin digitalisaatio karkaa meiltä jos meillä kaikilla ei ole mahdollista oppia uutta muutoksen tahdissa. Mikael Jungner on kirjoittanut osuvasti digiloikasta,  mutta omasta mielestäni osaamiskuilu alkaa olemaan varsinkin tietyillä toimialoilla jo sen verran leveä että loikka saattaa osoittautua vaaralliseksi.

Mielestäni nyt tarvitaan enemmän sillanrakentajia kuin “loikkaajia”, jotta tämä digitaalinen muutos olisi turvallinen kaikille.

Itse olen tavattoman innostunut juuri digitalisaation tuomista hurjista mahdollisuuksista suomalaisen työn ja työelämän kehittämisessä. Uskon, että tämä on tapa saada meidät suomalaiset suosta takaisin kuokan varteen.

Digijuna on vasta lähtenyt asemalta ja mukaan kerkeää vielä.